Minun äitienpäiväni on ollut surun sävyttämä. Äitimme kuoli torstai-iltana pitkän elämän eläneenä. Vaikka toki tiesimme, että lähtö saattaa tulla milloin vain, silti suru ja tuska on suuri.
Omat lapseni ovat tänään ilahduttaneet, joten päivä ei ole ollut niin raskas.
Tänä vuonna ei siis enää äiti saanut korttia eikä lahjaa. Sen sijaan piti eilen valita kukkalaitetta ja värssyä haudalle.
Ikävä on kova!
Siell´ siunatun mullan alla
lepopaikkas on rauhaisa.
Sinne saatamme äidin armaan
isän vierelle nukkumaan.
2 kommenttia:
Suru viiltää syvältä,muistot lohduttaa...voimia ja jaksamisia!!
Voi, osanottoni!!
Lähetä kommentti