Ripuli voitettu..

ainakin Empun osalta. Eilen aamulla päästiin vihdoin viimein ihan oikeasti kotiin. Toissa iltana sairaalassa oltiin miehen kanssa hyvin hyvin onnellisia kun pojalla tuli oikeat kakat housuun, eikä ripulia enää. Naurettiin ettei olla ikinä oltu niin onnellisia, kun on nähty paskaa.

Poika voi siis hyvin ja ruoka maistuu. Ihan kivalta näyttää siis. Vielä perheessa tuo paska tauti jyllää, mutta parempaan suuntaan menossa kaiketi jo. Raskas viikko kaikin puolin, kaikille.

Mä olin tänään töissä, jäikin tuossa kolme työpäivää väliin, kun olin yötä päivää sairaalassa. Nyt on vähän puhki olo, mut kaipa se tästä elämä palaa uomiinsa.

Emppu kävi iskän kanssa tutustumassa päiväkotiin ja huomenna uudestaan. Mä meen töihin, joten en pääse mukaan, mutta perjantaina mennään porukalla kun oon vapaalla.

Mitään en oo ommellu, kun ei oo ollu aikaa eikä suuremmin kiinnostustakaan. Harkinnassa on kyllä kankaiden tilaaminen, mutta se saa odottaa tonne kuun loppuun. Täytyis käydä tuo Empun vaippavarasto läpi ja katsella, josko niistä osan möis pois. Eipä tuo oo kestoilukaan innostanut viime päivinä. Vielä en oo päässy edes keskustelemaan päiväkodin työntekijöiden kanssa vaipoista. Täytyy sit perjantaina ottaa puheeksi. Toivon kyllä oikeastaan kovasti, että Emppu oppis päiväkodissa pottailun salat ja päästäis vaipoista kokonaan eroon.

Tässä tän hetken aatteet, nyt ei tuu muuta mieleen.

Valitettavasti en saanut tähän kakkasisältöiseen postaukseen hajuja mukaan, mutta jokainen varmaan muistaa em. hajun. Niin, joo.. Eihän tässä oo ääniäkään..